Huhtikuun paketti, lempparit jakoon!

Taas on mammaa hellitty, huhtikuun SNY-paketti on saapunut.

 Vähän on asettelu hujanhajan, ku poikien kans paketti auottiin ja leviteltiin pitkin pöytiä ennenku muistin että voishan niitä kuviaki ottaa..

Ihanuuksia löytyi tästäkin paketista; 

 LitYarn:in 100% villalankaa sinisen sävyissä, ja SNY vinkkaili kirjeessä että tästä voisi tulla vaikkapa huivi.

Kerroit omia huivisuosikkejasi, joista Revontulen olen haaveillut tekeväni jo pidemmän aikaa (vaikka en ole huiveja oikeastaan koskaan tehnyt), mutta toinen suosikkimallisi, Wingspan oli minulle jo "en-oo-koskaan-kuullukkaan"-osastoa. Pitänee harkita tarkkaan kumpaa, tai minkälaista, huivia alkaisin tekemään, esimerkiksi Ullaneuleen sivut saa nimittäin kuvitteellisen kuolan valumaan suupielistä, kun haaveilee kaikista huiveista joita voisikaan tehdä...

 Lisäksi paketista löytyi hieno itsetehty verkkokassi, SNY:n kirjoittama kirje, kesäkukkien siemeniä (edelleenkin se jokin telepaattinen yhteys täytyy olla, olen taas kevään alkaessa hiljalleen kurkkia nurkan takaa monet kerrat hypistellyt kaupassa multapusseja ja erilaisia siemeniä, harkinnut ja miettinyt mitä voisi pihalle laittaa, nyt kun on se oma piha mihin laittaa), pojille vapuksi serpentiiniä ja tikkareitakin kolmin kappalein. 

Serpentiinit taitanevat päästä käyttöön jo huomenna, kun vietellään poika #2:sen 5-vuotissynttäreitä, varsinkin kun vappu taitanee meillä olla miehen keikan myötä olla enemmän aikuisten juhla, ainakin tänä vuonna. Toki sitä serpentiiniä sielläkin varmasti tulee käytettyä.. :D

Verkkokassin taas ajattelin, jotenkin, viritellä Pirpanan vaunujen aisaan kiinni, kulkeepahan sitten tavarat matkassa ilman että tarvitsee itellä rontata laukussa puolta elämää :) 

Kaiken kaikkiaan, hieno paketti jälleen kerran, kiitos!

Lopultakinlopultakin #2!

Eh-heh, ehkäpä lopultakin saisin väsättyä blogiini esittelyn, jota olen tainnut lupailla pidemmän aikaa. Mitähän tästäkin tulee..

Minä
Olen, kuten jo tuolla sivupalkissakin kerron, 23-vuotias lapsellinen naisihminen. Olen omituinen höpöttäjä, toivoton aikataulujen kanssa, enkä voisi mennä väittämään itseäni kamalan ahkeraksikaan, paitsi ehkä käsitöiden, ja vielä enimmäkseen neulomisen, suhteen. Asiat tuppaavat jäämään viime tinkaan, monesti jopa kokonaan tekemättä. Suunnittelen tekeväni paljon asioita, mutta useasti toteutus kärsii joko ajanpuutteesta (koska aloitin aivan liian myöhään) tai siitä, että se ei vaan nyt toimikaan niinku ajattelin. Eli kyllä, elämänhallintakyky (pyh) ei ole paras mahdollinen. Kuitenkin suurimman osan ajasta kokisin olevani onnellinen, joten en valita. Minulla oli myös jokin kamalan hieno idea siihen, mitä kerron itsestäni, mitä perheestä, mutta kuten arvata saattaa, olen autuaasti unohtanut suuret suunnitelmani. Niin siinä yleensä käy.

Tyyli? Mitä se on. Olen vuosien saatossa (kuulostaapa oudolta, enhän minä vielä kuitenkaan taida kamalan vanha olla?) ollut monenmoista ja -lainen. Olen ollut täysin-tavis, yrittänyt olla gootti, punkkari, rokkari, reggae-fani rastoineen päivineen (kaikkea näitä yleensä huonolla menestyksellä), ja tässä puhutaan pelkästään ulkonäöllisistä seikoista. Toki yleensä kulloinenkin tyylisuuntaus on seurannut vahvasti ympäristöään, millaisessa seurassa milloinkin olen liikkunut, ja ehkä eniten, mitä musiikkia olen kulloinkin kuunnellut. Ehkä viimein olen alkanut löytää oman "tyylini", jossa viihdyn ja tunnen oloni hyväksi, ilman että seuraan jonkin tai jonkun muun kuin itseni viitoittamaa tietä; vaikka kuuntelisin Dimmu Borgiria tai Cradle of Filthiä, en tunne tarvetta värjätä hiuksiani mustaksi ja vetää corpse paint:eja naamaan, alkaa pukeutua pelkästään-mustiin (vaikka usein pukeudunkin, musta on hyvä "väri) tai ostaa korsettia. Vaikka kuuntelisin Bob Marleyta tai esimerkiksi hänen poikiaan (toki muitakin reggaeartisteja on, jopa suomenkielisiä, mutta nämä nyt vain esimerkkinä), en tunne vastustamatonta houkutusta rastoittaa hiuksiani uudelleen ja alkaa tarkoituksellisesti etsiä päälleni värejä jotka kuvastaisivat Etiopian lippua. Esimerkkejä löytyisi pilvin pimein, Sex Pistols ja hakaneula alahuulen läpi (kyllä, aivan oikeasti, ja kyllä, ihminen todellakin on tyhmä). Suomi-räppi (tai itseasiassa, enemmänkin Lappi-räppi, koska aikoinaan ylpeilin sillä, ettei se kuulosta hyvältä jos räppääjä on kotoisin napapiirin alapuolelta, ja toinen huomio, Edorfilla ei valitettavasti taida olla aikaa enää hetkeäkään, levätköön-hän-rauhassa), lökärit ja huivi päässä. Imelda May ja haaveet kellohelmoista (ei tälle vilukissalle kiitos, vaikka hameita ja mekkoja tekisi mieli edelleen käyttää vaikka en niihin oikein osaakaan pukeutua) sekä paksusta punaisesta hiuskuontalosta tuuheilla kiharoilla ja esimerkiksi victory rollseilla. Jii-än-ee, voisin jatkaa tätä vaikka kuinka pitkään, vaan en jatka.

Blogin nimi juontaa juurensa siihen aikaan, kun vielä itse olin lapsi; minua on kuulemma aikoinaan kutsuttu Tiitiäisen pippurimyllyksi, ja itse kirjaakin on saatettu lukea, en muista varmaksi. Hyppeli-Hiiren ja Myökkipyökkimetsän taas muistan, se oli suosikki.

Koska postauksessa on hyvä olla kuvia,mietinkin pitkään minkä kuvan lisäisin itsestäni. Ehkä tämä kuvaa minua parhaiten. Kuva on toki vanha, parin vuoden takaa, mutta enpä ole tuosta paljoa muuttunut, ulkonäöllisesti ainakaan.

Haaveilen oikeasti-omasta kodista remppoineen kaikkineen, edes-satunnaisista treffi-illoista Murun kanssa ja oikeasti täydellisistä unisukista, jotka eivät hiostaisi, kutittaisi eivätkä missään nimessä olisi liian kuumat; haluaisin nukkua sukat jalassa, koska jalat jäätyy ilman, mutta inhoan jos jalat hikoilee tai sukat hiostaa jollain tapaa, enkä sitten pysty nukkumaan. En ole vielä onnistunut tällaisia unisukkia löytämään tai tekemään, eli mahdollisia vinkkejä ottaisin mielelläni vastaan!

Teen, ehkä, myöhemmin postauksen käsitöistä, lähinnä siis villasukista joita tulee eniten neulottua, mutta nyt en keksi muuta kerrottavaa itsestäni, joten hyppään elämäni tärkeimpään asiaan, perheeseen.

Perhe

Meidän perhe (hih, tuntuupa hyvältä kirjoittaa noin) on kohtalaisen sekalainen öh.. porukka? (seurakunta tuntuisi väärältä, kamalan uskovaisia kun ei ainakaan tämän perheen vanhemmat ole, eikä lapsilla ole yhdelläkään ikää vielä senvertaa että voisi mennä sanomaan juuta tahi jaata), johon kuuluu allekirjoittaneen lisäksi rokkari-Muru, joka soittelee (melkein mitä tahansa itse haluaa ja saa vieläpä siedettävää ääntä aikaiseksi viimeistään hetken pähkäiltyään) kitaraa useammassakin kokoonpanossa, Murun poika-jolle-en-ole-vielä-keksinyt-lempinimeä-blogiin#1, minun poika-jolle-en-ole-vielä-keksinyt-lempinimeä-blogiin#2, joista molemmat ovat syntyneet samana vuonna (2010, pojat ovat/täyttävät siis 5-vuotta tänä vuonna) alle kuukauden erolla (eli joka toinen viikonloppu vilskettä, vilinää, vauhtia ja vaarallisia tilanteita meillä todellakin riittää..), sekä yhteinen lapsemme, Pirpana-tyttö, jolla ikää on tämän postauksen kirjoittamispäivänä himpun alle 5 kuukautta. Kotijoukkojen vahvistuksena löytyy myös 2 kissaa, Miisu ja Raita, sekä Uuno-koira.

Kuvat meni muuten sitten hitusen hassuun järjestykseen, eikä blogger anna liikutella niitä oman mielen mukaan (eli en varmaan vaan osaa).

Miisu ja Raita, 2- ja 1-vuotiaat kissaneidit (no jotain siihen suuntaan, molemmat täyttää tänä vuonna tuon verran). Kokoero ei enää nykyään ole tuollainen, kuva on otettu viime syksynä, kun Raita tuli meille ja rääpäle on siitä todellakin hitusen kasvanut

Uuno-Untamo, hieman huntalo, 6-vuotias saksanpaimenkoirauros

Poika#2 ja poika#1, kerrankin paikoillaan

Niitä vauhtia ja vaarallisia tilanteita siis

Pirpanan nimiäisjänskätykset, äiskällä ja iskällä jänskätti ihan-kaikista-eniten

 

 P.S. SNY:n lähettämistä langoista (Red Heart:in sininen Shimmer) on, ehkä, kehkeytymässä virkattu auto, mahdollisesti huonollakin menestyksellä, mutta tämänhetkinen ongelma on se, että olen sen auton nostanut johonkin hyvään talteen, enkä pääse autoa jatkamaan ennenkuin sen löydän.. Lisään kuviakin kunhan löydän sen tekeleen jostain.