Kesäkuun SNY-paketti

Niinhän se menee, että kaikki kiva loppuu aikanaan, ja niin on tullut kevään SNY-kierroskin päätökseensä. Tietty haikeus valtasi mielen viimeistä pakettia avatessa, mutta niin paljon ei, kuitenkaan, masentanut, ettei tästäkin paketista olisi jaksanut innostua taas aivan täysillä.

Runsas ja kaunis paketti jälleen kerran kokonaisuudessaan, kuvanoton jälkeen tavarat ehtivätkin jo levitä ympäri kotia nopeaan tahtiin

 

Kesäkuun teemana oli "Arjen pientä luksusta", ja luksusta tämä paketti todellakin on, tämä on niin runsas!

Paketista löytyi kolme kerää Novitan Miamia (nämä tulee melko nopeasti käyttöön, mulla on muutama kerä jo odottelemassa että teen joko pehmoja afrikankukilla, tai sitten Pirpanalle vaunuihin (tai pinnikseen) peittoa..), kaksi kerää Rowanin Fine Lace:a beigen sävyisenä, ihanan pehmeä lanka! Myös herkkuja löytyi, neljä dumle-tikkaria ja pussillinen Joulukarkkeja (kyllä, olet aivan oikeassa, jouluun ei todellakaan ole kuin puoli vuotta, vaikka nämä karkit taitavat tulla tiensä päähän ennen joulua, nam!). Paketti piti sisällään myös Partyliten ihanantuoksuisia votiiveja ja yhden Harlekiini-pokkarin, näitä en olekaan (vielä, tästähän se sitten lähtee.. :D) alkanut lukea, mikä sinänsä on yllättävää koska luen aika paljon. Itsetehtyä paketista löytyi ihananvärinen bolero, ja virkatut hiiret (lahjoitin kissoille, koska pojat on tälle viikonlopulle toinen isin, ja toinen äidin luona, voijjettä tykkäsivät!), sekä virkattu pöllö jonka Pirpana taisi omia itselleen.

Pirpana ja pöllö, pöllö taitaa olla uusi lemppari, sillä se syrjäytti ainakin hetkeksi pitempiaikaisen suosikin eli kaukosäätimen..

Bolero, kuva on epätarkka mutta saa siitä väreistä, ja ehkä mallistakin vähän, selvää, ihana!

Minun salainen ystäväni oli Mimmukka Mimmukan hääräilyt-blogista, kiitos ihanasta keväästä ja mahtavista paketeista! Käyn tutkimassa blogiasi tarkemminkin heti kun ehdin, nyt alkaa olla jo hieman kiire takaisin ulos kun juuri nyt ei sada.

Tämä SNY-kierros on siis osaltani täysin ohi, itse toimin parina Päivikille Langat kerällä ja vyyhdillä-blogista, ja hän on paljastuspakettini jo saanut, kiitos keväästä ja oli ihanaa olla parisi!

Kiitos myös Heidille, kevään SNY-kierroksen emolle!

Ensimmäiset (jep, oon "vähän" myöhässä tässä touhussa..) kukat pihalle saatu, jes!

Toukokuun SNY-paketti

Toukokuun SNY-paketti on saapunut, ja mitäs se jälleen sisälsikään!

Tältä näytti paketin sisältö tällä kertaa

 

Kolme kerää sini-valko-beigeraidallista Mandarin Petit-puuvillalankaa, kerä vaaleanpunaista Mandarin Petit:iä ja kerä ihanan helmenharmaata (ko? Jotain sensävyistä minusta, vaikken asiantuntija väreissä olekaan ;) ) Mayflower-puuvillalankaa. 

Muovailumassakin kiinnostaa, jos vain joskus saisi aikaiseksi alkaa sen kanssa rätäämään (mm. käden- ja jalanjälkitauluja on ollut tarkoitus alkaa touhuamaan jo pidemmän aikaa, eh..).

Itsetehdyn osuuden täytti mallikkaasti itsetehty saippua.

Lisäksi levy tummaa suklaata appelsiinivivahteella, tätä en olekaan maistanut!

Paketissa oli myös kirje, jonka toisella puolen oli ohje solmioihin, seuraavat juhlat (ainakin tällä hetkellä tiedossa olevat) onkin elokuussa, joten voisin jopa tehdäkin pojille solmiot sinne :)

Kiitos SNY jälleen mallikkaasta paketista, kuukausi todellakin on kulunut nopeasti, ja melkein jo harmittaa kuinka nopeasti itseasiassa koko kevät on tuntunut kuluvan; ensi kuussa on viimeisen paketin vuoro ja paljastuu kuka minua on kevään mittaan ilahduttanut monipuolisilla ja ihanilla paketeilla :)

Huhtikuun paketti, lempparit jakoon!

Taas on mammaa hellitty, huhtikuun SNY-paketti on saapunut.

 Vähän on asettelu hujanhajan, ku poikien kans paketti auottiin ja leviteltiin pitkin pöytiä ennenku muistin että voishan niitä kuviaki ottaa..

Ihanuuksia löytyi tästäkin paketista; 

 LitYarn:in 100% villalankaa sinisen sävyissä, ja SNY vinkkaili kirjeessä että tästä voisi tulla vaikkapa huivi.

Kerroit omia huivisuosikkejasi, joista Revontulen olen haaveillut tekeväni jo pidemmän aikaa (vaikka en ole huiveja oikeastaan koskaan tehnyt), mutta toinen suosikkimallisi, Wingspan oli minulle jo "en-oo-koskaan-kuullukkaan"-osastoa. Pitänee harkita tarkkaan kumpaa, tai minkälaista, huivia alkaisin tekemään, esimerkiksi Ullaneuleen sivut saa nimittäin kuvitteellisen kuolan valumaan suupielistä, kun haaveilee kaikista huiveista joita voisikaan tehdä...

 Lisäksi paketista löytyi hieno itsetehty verkkokassi, SNY:n kirjoittama kirje, kesäkukkien siemeniä (edelleenkin se jokin telepaattinen yhteys täytyy olla, olen taas kevään alkaessa hiljalleen kurkkia nurkan takaa monet kerrat hypistellyt kaupassa multapusseja ja erilaisia siemeniä, harkinnut ja miettinyt mitä voisi pihalle laittaa, nyt kun on se oma piha mihin laittaa), pojille vapuksi serpentiiniä ja tikkareitakin kolmin kappalein. 

Serpentiinit taitanevat päästä käyttöön jo huomenna, kun vietellään poika #2:sen 5-vuotissynttäreitä, varsinkin kun vappu taitanee meillä olla miehen keikan myötä olla enemmän aikuisten juhla, ainakin tänä vuonna. Toki sitä serpentiiniä sielläkin varmasti tulee käytettyä.. :D

Verkkokassin taas ajattelin, jotenkin, viritellä Pirpanan vaunujen aisaan kiinni, kulkeepahan sitten tavarat matkassa ilman että tarvitsee itellä rontata laukussa puolta elämää :) 

Kaiken kaikkiaan, hieno paketti jälleen kerran, kiitos!

Lopultakinlopultakin #2!

Eh-heh, ehkäpä lopultakin saisin väsättyä blogiini esittelyn, jota olen tainnut lupailla pidemmän aikaa. Mitähän tästäkin tulee..

Minä
Olen, kuten jo tuolla sivupalkissakin kerron, 23-vuotias lapsellinen naisihminen. Olen omituinen höpöttäjä, toivoton aikataulujen kanssa, enkä voisi mennä väittämään itseäni kamalan ahkeraksikaan, paitsi ehkä käsitöiden, ja vielä enimmäkseen neulomisen, suhteen. Asiat tuppaavat jäämään viime tinkaan, monesti jopa kokonaan tekemättä. Suunnittelen tekeväni paljon asioita, mutta useasti toteutus kärsii joko ajanpuutteesta (koska aloitin aivan liian myöhään) tai siitä, että se ei vaan nyt toimikaan niinku ajattelin. Eli kyllä, elämänhallintakyky (pyh) ei ole paras mahdollinen. Kuitenkin suurimman osan ajasta kokisin olevani onnellinen, joten en valita. Minulla oli myös jokin kamalan hieno idea siihen, mitä kerron itsestäni, mitä perheestä, mutta kuten arvata saattaa, olen autuaasti unohtanut suuret suunnitelmani. Niin siinä yleensä käy.

Tyyli? Mitä se on. Olen vuosien saatossa (kuulostaapa oudolta, enhän minä vielä kuitenkaan taida kamalan vanha olla?) ollut monenmoista ja -lainen. Olen ollut täysin-tavis, yrittänyt olla gootti, punkkari, rokkari, reggae-fani rastoineen päivineen (kaikkea näitä yleensä huonolla menestyksellä), ja tässä puhutaan pelkästään ulkonäöllisistä seikoista. Toki yleensä kulloinenkin tyylisuuntaus on seurannut vahvasti ympäristöään, millaisessa seurassa milloinkin olen liikkunut, ja ehkä eniten, mitä musiikkia olen kulloinkin kuunnellut. Ehkä viimein olen alkanut löytää oman "tyylini", jossa viihdyn ja tunnen oloni hyväksi, ilman että seuraan jonkin tai jonkun muun kuin itseni viitoittamaa tietä; vaikka kuuntelisin Dimmu Borgiria tai Cradle of Filthiä, en tunne tarvetta värjätä hiuksiani mustaksi ja vetää corpse paint:eja naamaan, alkaa pukeutua pelkästään-mustiin (vaikka usein pukeudunkin, musta on hyvä "väri) tai ostaa korsettia. Vaikka kuuntelisin Bob Marleyta tai esimerkiksi hänen poikiaan (toki muitakin reggaeartisteja on, jopa suomenkielisiä, mutta nämä nyt vain esimerkkinä), en tunne vastustamatonta houkutusta rastoittaa hiuksiani uudelleen ja alkaa tarkoituksellisesti etsiä päälleni värejä jotka kuvastaisivat Etiopian lippua. Esimerkkejä löytyisi pilvin pimein, Sex Pistols ja hakaneula alahuulen läpi (kyllä, aivan oikeasti, ja kyllä, ihminen todellakin on tyhmä). Suomi-räppi (tai itseasiassa, enemmänkin Lappi-räppi, koska aikoinaan ylpeilin sillä, ettei se kuulosta hyvältä jos räppääjä on kotoisin napapiirin alapuolelta, ja toinen huomio, Edorfilla ei valitettavasti taida olla aikaa enää hetkeäkään, levätköön-hän-rauhassa), lökärit ja huivi päässä. Imelda May ja haaveet kellohelmoista (ei tälle vilukissalle kiitos, vaikka hameita ja mekkoja tekisi mieli edelleen käyttää vaikka en niihin oikein osaakaan pukeutua) sekä paksusta punaisesta hiuskuontalosta tuuheilla kiharoilla ja esimerkiksi victory rollseilla. Jii-än-ee, voisin jatkaa tätä vaikka kuinka pitkään, vaan en jatka.

Blogin nimi juontaa juurensa siihen aikaan, kun vielä itse olin lapsi; minua on kuulemma aikoinaan kutsuttu Tiitiäisen pippurimyllyksi, ja itse kirjaakin on saatettu lukea, en muista varmaksi. Hyppeli-Hiiren ja Myökkipyökkimetsän taas muistan, se oli suosikki.

Koska postauksessa on hyvä olla kuvia,mietinkin pitkään minkä kuvan lisäisin itsestäni. Ehkä tämä kuvaa minua parhaiten. Kuva on toki vanha, parin vuoden takaa, mutta enpä ole tuosta paljoa muuttunut, ulkonäöllisesti ainakaan.

Haaveilen oikeasti-omasta kodista remppoineen kaikkineen, edes-satunnaisista treffi-illoista Murun kanssa ja oikeasti täydellisistä unisukista, jotka eivät hiostaisi, kutittaisi eivätkä missään nimessä olisi liian kuumat; haluaisin nukkua sukat jalassa, koska jalat jäätyy ilman, mutta inhoan jos jalat hikoilee tai sukat hiostaa jollain tapaa, enkä sitten pysty nukkumaan. En ole vielä onnistunut tällaisia unisukkia löytämään tai tekemään, eli mahdollisia vinkkejä ottaisin mielelläni vastaan!

Teen, ehkä, myöhemmin postauksen käsitöistä, lähinnä siis villasukista joita tulee eniten neulottua, mutta nyt en keksi muuta kerrottavaa itsestäni, joten hyppään elämäni tärkeimpään asiaan, perheeseen.

Perhe

Meidän perhe (hih, tuntuupa hyvältä kirjoittaa noin) on kohtalaisen sekalainen öh.. porukka? (seurakunta tuntuisi väärältä, kamalan uskovaisia kun ei ainakaan tämän perheen vanhemmat ole, eikä lapsilla ole yhdelläkään ikää vielä senvertaa että voisi mennä sanomaan juuta tahi jaata), johon kuuluu allekirjoittaneen lisäksi rokkari-Muru, joka soittelee (melkein mitä tahansa itse haluaa ja saa vieläpä siedettävää ääntä aikaiseksi viimeistään hetken pähkäiltyään) kitaraa useammassakin kokoonpanossa, Murun poika-jolle-en-ole-vielä-keksinyt-lempinimeä-blogiin#1, minun poika-jolle-en-ole-vielä-keksinyt-lempinimeä-blogiin#2, joista molemmat ovat syntyneet samana vuonna (2010, pojat ovat/täyttävät siis 5-vuotta tänä vuonna) alle kuukauden erolla (eli joka toinen viikonloppu vilskettä, vilinää, vauhtia ja vaarallisia tilanteita meillä todellakin riittää..), sekä yhteinen lapsemme, Pirpana-tyttö, jolla ikää on tämän postauksen kirjoittamispäivänä himpun alle 5 kuukautta. Kotijoukkojen vahvistuksena löytyy myös 2 kissaa, Miisu ja Raita, sekä Uuno-koira.

Kuvat meni muuten sitten hitusen hassuun järjestykseen, eikä blogger anna liikutella niitä oman mielen mukaan (eli en varmaan vaan osaa).

Miisu ja Raita, 2- ja 1-vuotiaat kissaneidit (no jotain siihen suuntaan, molemmat täyttää tänä vuonna tuon verran). Kokoero ei enää nykyään ole tuollainen, kuva on otettu viime syksynä, kun Raita tuli meille ja rääpäle on siitä todellakin hitusen kasvanut

Uuno-Untamo, hieman huntalo, 6-vuotias saksanpaimenkoirauros

Poika#2 ja poika#1, kerrankin paikoillaan

Niitä vauhtia ja vaarallisia tilanteita siis

Pirpanan nimiäisjänskätykset, äiskällä ja iskällä jänskätti ihan-kaikista-eniten

 

 P.S. SNY:n lähettämistä langoista (Red Heart:in sininen Shimmer) on, ehkä, kehkeytymässä virkattu auto, mahdollisesti huonollakin menestyksellä, mutta tämänhetkinen ongelma on se, että olen sen auton nostanut johonkin hyvään talteen, enkä pääse autoa jatkamaan ennenkuin sen löydän.. Lisään kuviakin kunhan löydän sen tekeleen jostain.

Täällä se on!

Hiphei, arvatkaa vaan kuinka paljon pöljä jännää ku on jotaki ootettavaa, no paljonhan se!
Eli nyt se on saapunut, kevään ensimmäinen SNY-paketti, ja voipojatvoipojat että osaankin olla innoissani, maltoin sentään ajella kotiin rauhassa ennenkuin sievästi avasin pake.. revin paketin auki mahdollisimman nopeasti. Sisältä paljastui ihanuuksia;

 Kuukauden teemaan sopivina vastaväreinä sininen ja oranssi, Red Heart:in kimmeltelevä sininen Shimmer (akryyli-polyesteri sekoitus) sekä Courtelle:n oranssi Satu (akryyli), iiiiihana vihreä vyyhti Wetterhoff:in Silvia-silkkivillaa (<3 hyvä etten ole jo lukinnut tätä johonkin vitriiniin, vaikka meillä ei ole vitriiniä, talteen, tämän kanssa ainut ongelma tulee luultavasti olemaan se, että on vaikea päättää mitä tästä ihanuudesta raskii tehdä ;) ), Festival:in ruskeankirjavaa Mix Fiber-lankaa, jonka kanssa saakin miettiä, mitä tästä tekisi kun on täysin uusi tuttavuus, Novitan HELPOT-lehti, sekä karkkia niin lapsille kuin isännälle ja emännällekin :)

 Itsetehdyn osuuden otti omakseen enemmän kuin mallikkaasti tämä vironvillainen huivi, jonka SNY:ni on tehnyt omalla mallilla, mikä minusta on ajatuksena aivan hurja; haaveilen maailman parhaiden unisukkien lisäksi myös siitä, että joskus, joku kaunis päivä, osaisin itse kehitellä oman mallin sukkiin, huiviin, lapasiin, ihan mihin tahansa. Ihana ja hieno!

Huivin värit ovat mahtavat, ja SNY:ssäni on ilmeisesti myös meedion vikaa; olen pidemmän aikaa harkinnut huivia joka mätsäisi aikoja sitten kutomaani pipoon (mallina hitusen muokattu Wurm, en vain enää muista miten sitä muokkasin, ja lankana taisi olla Novitan Puro, sävynä takkatuli), ja tämähän on melkein sävystä sävyyn samanvärinen.

Eli suurensuuri kiitos SNY:lleni, todellakin mieluinen paketti ihanine yllätyksineen, ja nyt on vielä vaikeampi odottaa taas seuraavaa pakettia; mitä sieltä paljastuu kun jo ensimmäinen paketti oli näin ihana. Montako kertaa kirjoitin ihana? :D Kiitos <3

SNY-kevät 2015, 1. yhteydenotto

Hips ja hops, "lopultakin" saapui SNY:ltäni ihanan pirtsakan keltainen postikortti, kevään SNY-kierroksen (SNY-kierroksen blogin linkkinappula löytyy tuolta sivupalkista, sieltä selvinnee tietämättömille mikä on kyseessä) ensimmäinen yhteydenotto :)
Kiitos hienosta kortista, pääsi suoraan postilaatikosta koristamaan meidän jääkaapin ovea :)
Minähän en toki mitenkään kärsimätön ole, ja kun vielä samaan lauseeseen myönnän korttia odotellessani käyneeni useammankin kerran päivässä tarkastamassa postilaatikon sisällön ("tyhjä, tyhjä, tyhjä, höh pelkkiä mainoksia"), niin jokainen ehkä tajuaa lauseen ensimmäisen osion sisältämän ironian.
Mutta, joka tapauksessa, tästä se lähtee, on ihana odotella paketteja (okei, kivempaa avata niitä ja yllättyä sisällöstä) ja vielä ihanampaa keksiä-pähkäillä-miettiä mitä itse lähettäisi omalle parille!

P.S. Esittelypostaus edelleen työn alla, eh ja heh, tekisi mieleni kirjoittaa vaikka kuinka pitkästi, mutta koska arvelisin ettei kaikkia kiinnosta lukea romaaneja, pyrin pitämään postaukset edes jollain tavalla lyhyinä. Ehkä blogin kirjoittaminenkin helpottuu, kun tähän saa kehitettyä rutiinin, ei ajatukset harhaudu sivupoluille niin herkästi ja kirjoituksetkin pysyy vielä luettavissa mitoissa :)

Tämä on alku, #2

En uskoisi että olen jälleen kirjoittamassa blogia, edellinen yritys (~4 vuotta sitten) nimittäin oli täysi katastrofi. Silti aion ainakin yrittää, samasta syystä kuin aloitin edellisenkin blogin; SNY-kierros (Salainen Neuleystävä, kevät 2015) on käynnistymässä, ja tahdo(i)n mukaan! Toivon mukaan tämä blogiyritelmä kestää hitusen pitempään kuin edellinen (alle vuosi erittäin epätasaista päivitystahtia), varsinkin jos saisi kipinän alkaa kirjoittaa muutenkin kuin tuohon SNY-kierrokseen liittyen.

Käsittääkseni on perin tavallista kirjoittaa blogiin jonkinsorttinen esittely, jossa jaaritellaan ummet ja lammet siitä, kuinka glamouria / mahtavaa / tyylikästä / ahkeraa / ihanaa / muuten työntäyteistä elämää bloggari viettää, ja samalla esitellä itse bloggarin lisäksi myös mahdollinen perhe / lemmikit / ystävät / kodinkoneet, you name it. Kaikki riippuu aina ja täysin siitä, mikä kulloisenkin blogin sisältö ja tarkoitus on.
Jotkut kirjoittavat muotiblogia, täynnänsä kuvia päivän asuista ja vinkkejä vuodenajan parhaista in- ja out-tuotteista meikkeineen ja asusteineen, toiset taas bloggaavat ruoasta ja juomasta, siitä mikä milloinkin sattuu hyvältä maistumaan. Joku tekee paljon käsitöitä, ja haluaa jakaa tekemänsä käsityöt käsityöblogissaan, toinen taas elää keskellä ihanan-auvoisaa (ja toki muodikasta, vauvasta lähtien lapset tulee opettaa pukeutumaan oikein eli juuri niihin POP:in, NameIt:in, Me&I:n plus muiden ylikalliiden (lasten)vaatemerkkien ryysyihin) perheonnea ja kirjoittaakin äitiys-/isyys-/perheblogiaan tihkuen hyvää mieltä, mutta muistaen mainita että kyllä meidän Irma-Kalevilla on silti niitä huonojakin päiviä, lisäten samalla toki kuvan korvatulehduksen, flunssan tai rokotteen kätevästi nostattaman kuumeen kourissa viruvasta pienokaisesta makaamassa "söpösti" vanhempien sängyssä, miettimässä, mikäli iän puolesta aivotoimintaa miettimiseen riittää, miksi äiti/isi/tuo tyyppi tuolla nyt heiluu tuon kameran kanssa kun pitäisi hoitaa sairasta ja lohdutonta lasta. Neljäs kirjoittaa fitness-blogia kirjaten tarkoin ylös sali- ja/tai treeniohjelmansa ja ruokaravintovinkkinsä (raejuustoa, rahkaa ja jotain epämääräistä jauhetta josta on "paljon hyötyä" treeniin ja laihtumiseen / kiinteytymiseen / lihasten kasvatukseen / mihin tahansa), ja muistaa lisätä peiliselfiet six-tai-enemmän-packista / reisistä / hauiksista / takapuolesta / treenivaatteista sekä mainita kuinka taas salilla / juostessa / uidessa / liikuntamuodossa tuli hiki, mutta "no pain, no gain!". Joku yhdistää yhden, useamman, tai vaikka kaikki ja enemmän, mainitsemani asiat ja kutsuu blogiaan lifestyleblogiksi. Blogeja ja bloggareita löytyy pilvin pimein, samoin aiheita erilaisiin blogeihin, oikeastaan yksinkertaistettuna näin; Blogeja löytyy yhtä monta kuin bloggareita löytyy, ja jokainen on, ainakin jollakin tapaa, ainutlaatuinen. Yritin välttää lisäämästä tähän loppuun vielä jotain kliseistä "antaa kaikkien kukkien kukkia vaan"-lallatusta, mutta en vaan mitenkään ehtinyt estämään itseäni.

Tämän piti alunperin olla aiemmin mainitsemani esittelypostaus, mutta päädyinkin avautumaan ja löpisemään turhia. Toivoakseni kukaan mahdollinen lukija ei loukkaantunut tekstistä tai sen sävystä; en pahalla mut tahallaan ja mullon huono huumori, eikä iso osa tekstistä (tai sen puoleen tulevistakaan teksteistä hyvin-paljon-luultavasti) todellakaan ole kirjoitettu edes puoli-tosissaan, vaan se on enemmänkin kieli poskella sävellettyä tajunnanvirtaa jonka julkaisemista pitäisi miettiä ei kerran, eikä kahdesti vaan mieluummin vaikka sitten kolmesti, eikä sittenkään painaa tuota oranssia "Julkaise"-nappia tuolta yläkulmasta.
Ja hei, sainhan sentään käännettyä tuonkin avautumisen edes jotenkuten opettavaisen näköiseksi, ja tulevaan bloggari-imagooni sopivan "syvälliseksi", ehkä jopa positiivissävytteiseksi lopputoteamukseksi.

Aihe karkasi, kiitos ja anteeksi.

P.S. Ei, en ole oikeasti niin kyyninen kuin mitä teksti ehkä antaisi ymmärtää.
P.P.S. Se oikea esittelypostaus tulee piakkoin, kunhan osaan ja jaksan sen kirjoittaa, pitäen sisällään esittelyn blogista, perheestä, bloggarista, eläimistä ja mahdollisesti kodistakin. Kodinkoneista saatte kysyä sitten erikseen, voin minä niistäkin yrittää jotain pientä kirjoittaa mikäli sattuu kiinnostamaan.